Posted on

Jor­ma Räty – suo­ma­lai­nen kehon­ra­ken­nus­le­gen­da

imgres-2Täha­nas­ti­seen suo­ma­lai­seen kehon­ra­ken­nuk­seen liit­tyy kaik­kein voi­mak­kaim­min nimi Jor­ma Räty, tois­tai­sek­si ainoa poh­jois­mai­nen IFBB:n maa­il­man­mes­ta­ri mies­ten sar­jois­sa.
Tutus­tuin samaan tapaan kuin moni muu nuo­ri kehon­ra­ken­nuk­ses­ta kiin­nos­tu­nut Jor­ma Rätyyn hänen ja lii­ke­kump­pa­nin­sa Ris­to Koi­vusen pitä­mäs­sä ter­veys­kau­pas­sa Hel­sin­gin Val­li­las­sa. Paik­ka oli 1970-luvun puo­li­vä­lis­sä todel­li­nen kehon­ra­ken­nuk­sen pyhiin­vael­lus­paik­ka, sil­lä Jor­ma ja Ris­to oli­vat sekä maan par­haim­piin lukeu­tu­via kehon­ra­ken­ta­jia että jakoi­vat auliis­ti ja pyy­tet­tö­mäs­ti laji­tie­toa kai­kil­le kyse­li­jöil­le. Toki kau­pas­sa myös ostok­sia teh­tiin, siel­lä oli kau­pan kai­ken­lais­ta mie­len­kiin­tois­ta ja eksoot­tis­ta kui­va­tuis­ta hedel­mis­tä luon­no­nyrt­tei­hin, lesii­tii­ni­juo­miin ja ome­na­vii­nie­tik­kaan. Myös soi­ja­jau­ho tuli tutuk­si.

Jor­ma jäi kaik­kien mie­leen var­mas­ti todel­la mah­ta­vis­ta käsi­var­ren lihak­sis­taan, kel­lään muul­la kasi­kym­pin mie­hel­lä oli tus­kin koko maa­il­mas­sa yhtä raju­ja hauik­sia ja ojen­ta­jia. Olka­var­ren muo­to oli vie­lä aivan täy­del­li­nen ras­kaas­ti roik­ku­vi­ne ojen­ta­ji­neen ja mah­ta­vas­ti piik­kaa­vi­ne hauik­si­neen.

imgres-3Jor­ma oli tuol­loin jo tun­net­tu sekä voi­mai­li­ja­na että kehon­ra­ken­ta­ja­na, itse näin hänet ensim­mäi­sen ker­ran kehon­ra­ken­nus­la­val­la loka­kuus­sa 1976 Hel­sin­gin Kult­tuu­ri­ta­lol­la jär­jes­te­tyis­sä kehon­ra­ken­nuk­sen EM-kil­pai­luis­sa. Jor­ma sijoit­tui sar­jas­saan vii­den­nek­si, joten tavoit­tei­ta jäi vie­lä ham­paan­ko­loon. Jor­ma oli pituu­teen­sa näh­den mas­sii­vi­nen, par­hai­ta puo­lia oli­vat val­ta­vat kädet ja sel­kä, kapea vyö­tä­rö ja erit­täin näyt­tä­vät vat­sa­li­hak­set. Jor­ma posee­ra­si aina rau­hal­li­ses­ti ja par­haat puo­len­sa näyt­täen, leveä sel­kä takaa ja tupla­hauis takaa sai­vat aina mah­ta­vat suo­sio­no­soi­tuk­set.

Jor­ma perus­ti Ris­ton kans­sa uuden salin, Hi-Man Spor­tin, Hel­sin­gin Itä-Pasi­laan vuon­na 1977. Sali tuli nopeas­ti hyvin suo­si­tuk­si, ja Jor­ma opas­ti uran­sa aika­na val­ta­van mää­rän nuo­ria lajin saloi­hin, teki har­joi­tus­oh­jel­mat ja neu­voi ruo­ka­va­lio­asiois­sa. Salit oli­vat tuo­hon aikaan ja pit­käl­le 1980-luvul­le tii­vii­tä yhtei­sö­jä, jois­sa jäse­net oli­vat ystä­viä kes­ke­nään ja oli­vat pal­jon teke­mi­sis­sä tois­ten­sa kans­sa myös tree­nien ulko­puo­lel­la. Hi-Man Spor­til­la jär­jes­tet­tiin myös pal­jon kai­ken­lai­sia tapah­tu­mia, sali­ki­so­ja, fil­mi-ilto­ja, suo­ma­lais­ten ja ulko­mais­ten täh­tien semi­naa­re­ja ynnä muu­ta. Sinä aika­na, jona itse tree­na­sin Hi-Man Spor­til­la sään­nöl­li­ses­ti, siel­lä piti­vät omat semi­naa­rin­sa muun muas­sa vuo­den 1983 Mr. Olym­pia Samir Ban­nout ja vuo­den 1982 ras­kaan sar­jan Euroo­pan mes­ta­ri ja seu­raa­van vuo­den maa­il­man­mes­ta­ri Ber­ry DeMey. 1980-luvun puo­li­vä­lis­tä eteen­päin salin vakiot­ree­naa­jiin kuu­lui Olev Annus, Viros­ta Suo­meen siir­ty­nyt useis­sa kan­sain­vä­li­sis­sä kil­pai­luis­sa lois­ta­nut kil­pai­li­ja.

Jor­ma har­joit­te­li kuu­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa, lihas­ryh­mät hän kävi tuo­na aika­na läpi kah­teen ker­taan. Hän oli aina suh­teel­li­sen lähel­lä alle 80 kilon kil­pai­lu­pai­noa, tree­ni­tah­ti oli kova ja armo­ton, mut­ta tree­ni­ta­pa huo­lel­li­nen. Jor­mal­la oli erit­täin kova aero­bi­nen kun­to, hän­hän oli nuo­re­na har­ras­ta­nut kil­pa­sou­tua ja oli muun muas­sa soti­las­sou­dun Suo­men mes­ta­ri, joten yleis­kun­non huo­nou­teen eivät hänen har­joi­tuk­sen­sa tys­sän­neet.

Kun vuo­den 1980 maa­il­man­mes­ta­ruus­kil­pai­lut lähes­tyi­vät, Wran­ge-yhtiön perus­ta­ja ja koko suo­ma­lai­sen kehon­ra­ken­nus­toi­min­nan alul­le­pa­ni­ja Tom Wran­ge spon­so­roi Jor­man har­joit­te­le­maan useak­si kuu­kau­dek­si Kali­for­ni­aan. Jor­ma jät­ti vai­mon­sa ja pie­nen poi­kan­sa hai­kein mie­lin kotiin Suo­meen ja läh­ti Gold´s Gymil­le tavoit­tee­naan voit­taa Filip­pii­nien Mani­las­sa oman sar­jan­sa alle 80 kiloa maa­il­man­mes­ta­ruus. Jor­ma saa­vut­ti Kali­for­nian-lei­ril­lään rau­tai­sen kil­pai­lu­kun­non, hän tree­na­si pal­jon muun muas­sa ruot­sa­lai­sen kali­for­nia­lais­tu­neen Andreas Cah­lin­gin kans­sa. Mani­las­sa kaik­ki meni sit­ten lois­ta­vas­ti, ja Jor­ma voit­ti maa­il­man­mes­ta­ruu­den!

Oli todel­la upe­aa men­nä vas­taa­not­ta­maan mes­ta­ria len­to­ken­täl­le, mei­tä oli siel­lä mel­koi­nen jouk­ko. Jor­ma oli koko reis­sus­ta todel­la väsy­nyt, mut­ta tie­tys­ti erit­täin onnel­li­nen monen vuo­den sään­nöl­li­sen ja hel­lit­tä­mät­tö­män har­joit­te­lun tuo­tet­tua lopul­ta näin hie­non tulok­sen.

imgres-1Jor­ma voit­ti ural­laan kehon­ra­ken­nuk­ses­sa seit­se­män SM-kul­taa, nel­jä PM-kul­taa, oli hopeal­la EM-kisois­sa 1977 ja maa­il­man­mes­ta­ri vuon­na 1980. Hän oli sekä Suo­men että Poh­jois­mai­den mes­ta­ri myös voi­ma­nos­tos­sa.

Jor­ma siir­tyi MM-voi­ton jäl­keen ammat­ti­lai­sek­si ja kil­pai­li vuo­den 1981 Mr. Olym­pias­sa, mut­ta kil­pai­lu-ura päät­tyi pian sen jäl­keen louk­kaan­tu­mi­seen. Hän jat­koi kun­to­sa­liy­rit­tä­jä­nä ja har­joi­tus­vä­li­ne­val­mis­ta­ja­na, mut­ta jäi pää­osin pois lii­ke­toi­mis­ta 1990-luvun alun lama­vuo­sien tuo­mien vai­keuk­sien jäl­keen.

Vie­tim­me vuon­na 2006 Jor­man 60-vuo­tis­päi­viä iloi­sis­sa tun­nel­mis­sa, enkä oli­si sil­loin mil­lään arvan­nut, että se oli vii­mei­nen ker­ta, kun itse tapa­sin hänet. Hän meneh­tyi har­joi­tus­ten jäl­kei­seen sai­raus­koh­tauk­seen syk­syl­lä 2007, mes­ta­ri oli pois­sa.

Jor­ma laa­ti aika­naan minun aivan ensim­mäi­sen har­joi­tus­oh­jel­ma­ni, ja kun halusin hie­man trim­ma­ta kun­toa­ni, ensim­mäi­sen ras­van­polt­to­dieet­ti­ni. Hän jak­soi vas­ta­ta mei­dän nuo­rem­pien loput­to­miin kysy­myk­siin aina rau­hal­li­ses­ti ja ana­lyyt­ti­ses­ti ja kan­nus­taa kaik­kia salin nuo­ria tree­naa­jia. Hän lähes­tyi ongel­mia ja rat­kais­ta­via asioi­ta aina posi­tii­vi­sen kaut­ta, ei hauk­ku­nut ketään selän taka­na eikä edes­sä.

Hie­no mies, hie­no ihmi­nen.