Kirjoitettu

Jorma Räty – suo­ma­lai­nen kehon­ra­ken­nus­le­genda

imgres-2Täha­nas­ti­seen suo­ma­lai­seen kehon­ra­ken­nuk­seen liit­tyy kaik­kein voi­mak­kaim­min nimi Jorma Räty, tois­tai­seksi ainoa poh­jois­mai­nen IFBB:n maa­il­man­mes­tari mies­ten sar­joissa.
Tutus­tuin samaan tapaan kuin moni muu nuori kehon­ra­ken­nuk­sesta kiin­nos­tu­nut Jorma Rätyyn hänen ja lii­ke­kump­pa­ninsa Risto Koi­vusen pitä­mässä ter­veys­kau­passa Hel­sin­gin Val­li­lassa. Paikka oli 1970-luvun puo­li­vä­lissä todel­li­nen kehon­ra­ken­nuk­sen pyhiin­vael­lus­paikka, sillä Jorma ja Risto oli­vat sekä maan par­haim­piin lukeu­tu­via kehon­ra­ken­ta­jia että jakoi­vat auliisti ja pyy­tet­tö­mästi laji­tie­toa kai­kille kyse­li­jöille. Toki kau­passa myös ostok­sia teh­tiin, siellä oli kau­pan kai­ken­laista mie­len­kiin­toista ja eksoot­tista kui­va­tuista hedel­mistä luon­no­nyrt­tei­hin, lesii­tii­ni­juo­miin ja ome­na­vii­nie­tik­kaan. Myös soi­ja­jauho tuli tutuksi.

Jorma jäi kaik­kien mie­leen var­masti todella mah­ta­vista käsi­var­ren lihak­sis­taan, kel­lään muulla kasi­kym­pin mie­hellä oli tus­kin koko maa­il­massa yhtä rajuja hauik­sia ja ojen­ta­jia. Olka­var­ren muoto oli vielä aivan täy­del­li­nen ras­kaasti roik­ku­vine ojen­ta­ji­neen ja mah­ta­vasti piik­kaa­vine hauik­si­neen.

imgres-3Jorma oli tuol­loin jo tun­nettu sekä voi­mai­li­jana että kehon­ra­ken­ta­jana, itse näin hänet ensim­mäi­sen ker­ran kehon­ra­ken­nus­la­valla loka­kuussa 1976 Hel­sin­gin Kult­tuu­ri­ta­lolla jär­jes­te­tyissä kehon­ra­ken­nuk­sen EM-kil­pai­luissa. Jorma sijoit­tui sar­jas­saan vii­den­neksi, joten tavoit­teita jäi vielä ham­paan­ko­loon. Jorma oli pituu­teensa näh­den mas­sii­vi­nen, par­haita puo­lia oli­vat val­ta­vat kädet ja selkä, kapea vyö­tärö ja erit­täin näyt­tä­vät vat­sa­li­hak­set. Jorma posee­rasi aina rau­hal­li­sesti ja par­haat puo­lensa näyt­täen, leveä selkä takaa ja tupla­hauis takaa sai­vat aina mah­ta­vat suo­sio­no­soi­tuk­set.

Jorma perusti Ris­ton kanssa uuden salin, Hi-Man Spor­tin, Hel­sin­gin Itä-Pasi­laan vuonna 1977. Sali tuli nopeasti hyvin suo­si­tuksi, ja Jorma opasti uransa aikana val­ta­van mää­rän nuo­ria lajin saloi­hin, teki har­joi­tus­oh­jel­mat ja neu­voi ruo­ka­va­lio­asioissa. Salit oli­vat tuo­hon aikaan ja pit­källe 1980-luvulle tii­viitä yhtei­söjä, joissa jäse­net oli­vat ystä­viä kes­ke­nään ja oli­vat pal­jon teke­mi­sissä tois­tensa kanssa myös tree­nien ulko­puo­lella. Hi-Man Spor­tilla jär­jes­tet­tiin myös pal­jon kai­ken­lai­sia tapah­tu­mia, sali­ki­soja, filmi-iltoja, suo­ma­lais­ten ja ulko­mais­ten täh­tien semi­naa­reja ynnä muuta. Sinä aikana, jona itse tree­na­sin Hi-Man Spor­tilla sään­nöl­li­sesti, siellä piti­vät omat semi­naa­rinsa muun muassa vuo­den 1983 Mr. Olym­pia Samir Ban­nout ja vuo­den 1982 ras­kaan sar­jan Euroo­pan mes­tari ja seu­raa­van vuo­den maa­il­man­mes­tari Berry DeMey. 1980-luvun puo­li­vä­listä eteen­päin salin vakiot­ree­naa­jiin kuu­lui Olev Annus, Virosta Suo­meen siir­ty­nyt useissa kan­sain­vä­li­sissä kil­pai­luissa lois­ta­nut kil­pai­lija.

Jorma har­joit­teli kuu­tena päi­vänä vii­kossa, lihas­ryh­mät hän kävi tuona aikana läpi kah­teen ker­taan. Hän oli aina suh­teel­li­sen lähellä alle 80 kilon kil­pai­lu­pai­noa, tree­ni­tahti oli kova ja armo­ton, mutta tree­ni­tapa huo­lel­li­nen. Jor­malla oli erit­täin kova aero­bi­nen kunto, hän­hän oli nuo­rena har­ras­ta­nut kil­pa­sou­tua ja oli muun muassa soti­las­sou­dun Suo­men mes­tari, joten yleis­kun­non huo­nou­teen eivät hänen har­joi­tuk­sensa tys­sän­neet.

Kun vuo­den 1980 maa­il­man­mes­ta­ruus­kil­pai­lut lähes­tyi­vät, Wrange-yhtiön perus­taja ja koko suo­ma­lai­sen kehon­ra­ken­nus­toi­min­nan alul­le­pa­nija Tom Wrange spon­so­roi Jor­man har­joit­te­le­maan useaksi kuu­kau­deksi Kali­for­ni­aan. Jorma jätti vai­monsa ja pie­nen poi­kansa hai­kein mie­lin kotiin Suo­meen ja lähti Gold´s Gymille tavoit­tee­naan voit­taa Filip­pii­nien Mani­lassa oman sar­jansa alle 80 kiloa maa­il­man­mes­ta­ruus. Jorma saa­vutti Kali­for­nian-lei­ril­lään rau­tai­sen kil­pai­lu­kun­non, hän tree­nasi pal­jon muun muassa ruot­sa­lai­sen kali­for­nia­lais­tu­neen Andreas Cah­lin­gin kanssa. Mani­lassa kaikki meni sit­ten lois­ta­vasti, ja Jorma voitti maa­il­man­mes­ta­ruu­den!

Oli todella upeaa mennä vas­taa­not­ta­maan mes­ta­ria len­to­ken­tälle, meitä oli siellä mel­koi­nen joukko. Jorma oli koko reis­susta todella väsy­nyt, mutta tie­tysti erit­täin onnel­li­nen monen vuo­den sään­nöl­li­sen ja hel­lit­tä­mät­tö­män har­joit­te­lun tuo­tet­tua lopulta näin hie­non tulok­sen.

imgres-1Jorma voitti ural­laan kehon­ra­ken­nuk­sessa seit­se­män SM-kul­taa, neljä PM-kul­taa, oli hopealla EM-kisoissa 1977 ja maa­il­man­mes­tari vuonna 1980. Hän oli sekä Suo­men että Poh­jois­mai­den mes­tari myös voi­ma­nos­tossa.

Jorma siir­tyi MM-voi­ton jäl­keen ammat­ti­lai­seksi ja kil­paili vuo­den 1981 Mr. Olym­piassa, mutta kil­pailu-ura päät­tyi pian sen jäl­keen louk­kaan­tu­mi­seen. Hän jat­koi kun­to­sa­liy­rit­tä­jänä ja har­joi­tus­vä­li­ne­val­mis­ta­jana, mutta jäi pää­osin pois lii­ke­toi­mista 1990-luvun alun lama­vuo­sien tuo­mien vai­keuk­sien jäl­keen.

Vie­timme vuonna 2006 Jor­man 60-vuo­tis­päi­viä iloi­sissa tun­nel­missa, enkä olisi sil­loin mil­lään arvan­nut, että se oli vii­mei­nen kerta, kun itse tapa­sin hänet. Hän meneh­tyi har­joi­tus­ten jäl­kei­seen sai­raus­koh­tauk­seen syk­syllä 2007, mes­tari oli poissa.

Jorma laati aika­naan minun aivan ensim­mäi­sen har­joi­tus­oh­jel­mani, ja kun halusin hie­man trim­mata kun­toani, ensim­mäi­sen ras­van­polt­to­dieet­tini. Hän jak­soi vas­tata mei­dän nuo­rem­pien loput­to­miin kysy­myk­siin aina rau­hal­li­sesti ja ana­lyyt­ti­sesti ja kan­nus­taa kaik­kia salin nuo­ria tree­naa­jia. Hän lähes­tyi ongel­mia ja rat­kais­ta­via asioita aina posi­tii­vi­sen kautta, ei hauk­ku­nut ketään selän takana eikä edessä.

Hieno mies, hieno ihmi­nen.